Taas vaihteeksi yksi kaaosmaisimmista päivistä ikin.

Tokalla tunnilla meidän opettaja kysy luokassa, että onko täällä 08F ryhmän oppilaita. No, kuten varmasti voitte arvata, minun ryhmäni.

Meidän ryhmästämme yksi poika, hiljainen ja syrjäänvetäytynyt, oli perjantaina tehnyt itsemurhan.

Kyllä mä sinne kahteentoista asti pärjäsin ihan hyvin. Mutta rehtorin kuulutuksen jälkeen menin ihan sekasin. Kuolema ei ole kiva juttu kenenkään kohdalla ja vaikka en tuntenutkaan tätä poikaa mitenkään -erityisen- hyvin, niin mua se koskettaa silti. Kuten koko meijän ryhmää. Sain luvan poistua äikän tunnilta, tiesin jätkällä olevan hypärin, joten sain lähteä hänen luokseen.

Löysin hänet kirjaa lukemasta aulassa, kävelin häntä vastapäätä ja istuin tuolille. Jätkä nosti katseensa ja huomasi heti mun itkeneen. "Ei taida sullakaan mennä kauheen hyvin?" -joo ei. Se huomas mun olevan ihan sekasin ja tuli halaamaan.
"Mä tuun tähän sun viereen."
- Mä vaan oon niin herkkä..
"joo mä tiedän.."

Kyllä se aika pian sai mut nauramaan. Sen se osaa <3 Enkä usko, et kukaan muu ois siihen siinä tilanteessa pystynytkään. Mulla nous omat asiat taas mieleen ja siks itkin, en tän ihmisen takia.  Tässä tulee mieleen yks koulukaveri, jonka kuolemasta tulee pian täyteen kolme vuotta, sekin sitte pisti itkettämään.

Pian siihen tulikin mun toinen ystävä. Tajusi heti tilanteen ja tuli halaamaan. Jätkällä oli hauskaa kun luki sekä mun kalenteria että mun muistikirjaa. Mulla lukee siellä kaikki synttärit sun muut ja tämä sitten -hieman suuttui- siitä, kun mulla luki siellä hänen lisäkseen kaksi muuta samannimistä jätkää, kun olisi halunnut olla ainutlaatuinen.. Kyllä se mua pääs taas painamaankin.. Se oli vetän hieman energiajuomaa ja se pomppi ja hyppi, niinku minä viime viikolla, sitä oli kiva kattella..

"Mä taidan ihan suosiolla hypätä ton syvälliset pohdinnat ja tulkinnat- kohdan yli.." Onneksi, sillä se sisälsi minun ja ystäväni ihmissuhdepalapelin ;D

Mentiin sitten kattomaan vielä jätkän wanhojen tanssi harkkoja. Ja sitten lähettiin ystäväni kanssa tälleen ykskaks meille. Oli kyllä kiva ilta, mitä tuo nyt innostui -hieman- taas jatkamaan tulevaisuuttani perjantain tyyliin.

Vaikka tottakai olen vieläkin ihan pihalla, enkä tajuu miten tollasta voi tapahtua. Niin alan piristymään. Mä oon myös tajunnu, että viime aikoina olen saanut myös toisen kaveripojan. Tutustuin siihen sattumalta yhen projektin myötä viime vuonna. Hän on siis mua vuoden nuorempi, mutta kuten olen aikasemminkin todennut en oikein noiden -92 kans tuu toimeen.

Se on kyll kans niin sympaattinen ihminen, juttelin hänen kanssaan tänään mesessä, kun oli laittan mulle et mä VOISIN lisätä hänet meseen..

"kerro ny söde* no kerro ny jotain ittestäs, sust ei oo mulle juoruttu i6 LOVE LIFE g5 sulle ei sit ystävyys riitä söde* yleensä sä oot niin ilonen :D
vaikee kuvitella sua angstaamas, joo harmi et sä et oo löytänny onnee :( "

 Suomeksi siis, hän halusi tietää miten mun rakkauselämässä menee, hän kun on juuri alkanut seurustelemaan, ja kun selitin että mulla on solmu, niin selityksen kuultuaan hän totesi, että - tosiaan sulla on SOLMU. Sitten, kun kerroin tämän päivän tapahtumat, hän totesi, ettei osaa kuvitella mua angstaamassa, ku oon aina muuten tällänen sählä.. Se on ite nyt tosi onnellinen ja on harmissaan, kun mä en oo löytän ketään.

Eiköhän tää tästä. Onneksi mä omistan niin ihania ystäviä, en olis ikin selvinny tästä päivästä ilman niitä <3 Tai no ne kaksi oli mulle tänään tosi ihania. Tykkään kummastakin ihan älyttömästi ja ne on mulle tosi tärkeitä, vaikken sitä usein sanokkaan <3