Me pystytään molemmat tekemään tosi pahasti.

Me pystytään satuttamaan toisiamme pahiten kuin kukaa muu.

Eikä kukaan edes välttämättä huomaa sitä.

Ja me myös tehdään se.

Liian usein.

Mutta enää ei ole vaihtoehtoja.

Pakko satuttaa.

Kun ei se muuten huomaa kuinka paljon välitän.

Ja tämäkin alkoi siitä, että molemmat oli väärässä.

Mutta lopputulos ei ollut mun vika. Vaan hänen.

Hän on se, joka ei usko mua.

Ja se on väärin.

Kerrankin mä puhuin rehellisesti ja sanoin, ettei muhun satu.

Ja se ei uskonut mua.

 

Miten te voitte tapella noin paljon?

Se on meijän tapa sanoa kuinka paljon välitetään. Kun ei voi käyttää sanoja.

"Mä rakastan sua" Sä et edes ymmärtäisi - et uskoisi.

Siksi mä olen tälläinen.

 

Sillä erolla, että tällä kertaa mä olen oikeassa.

Ihan varmasti olen.

Enkä aijo luovuttaa, ennen kuin pyydät multa anteeksi.