Rakastan nukkumista. Olen energisimmilläni aina aamuisin, mutta se edellyttää että olen saanut vähintään nukuttua kahdeksan tunnin yöunet. Parhaimmillani olen kymmenen tunnin yöunien jälkeen. On kuitenkin muutamia tapauksia, joiden vuoksi voin muutaman tunnin tinkiä unestani.

1) Jälleennäkeminen rakkaan ystävän kanssa. Ei niillä unilla ole siinä vaiheessa enää mitään merkitystä, kun juorutaan kuka on raskaana ja kuka muuten vain lihonnut.

2) Tekstaaminen tärkeän ihmisen kanssa.

Mä en oikeastaan tykkää luopua miesten vuoksi mistään. Esimerkkinä olen monesti ääneen sanonut, etten tule muuttamaan pois Helsingistä vain jonkun toisen vuoksi. Mutta valitettavasti joudun myöntämään, että yöunistani juodun - jälleen nykyisin - luopumaan liiankin usein ja vain ja ainoastaan miesten vuoksi. Meinasin jälleen eilen nukahtaa puhelin tyynyni vierellä, kunnes tajusin että joku tärisee. Viesti tuli.

Kerkesin kuitenkin kiroamaan ennen viestiä moneen otteeseen, että mut on unohdettu ja kuolen yksin. Ja jälleen olin väärässä. On kuitenkin taas hyvä muistuttaa väliin niistä hyvistä puolista, jotka tuli kun muutin omaan asuntoon. Vaikka kirosin ja löin tyynyäni eilen, en herättänyt tai häirinnyt ketään. Kun ei nukuttanut, saatoin pistää valot päälle ja alkaa suunnittelemaan tulevaa puhettani. Ja aamulla kukaan ei tullut hakkaamaan oveani ja herättämään, vaan heräsin juuri siinä kohdassa unta kuin hyvältä tuntui. Joten sain korvattua ne muutamat tunnit, jotka sinnittelen hereille vain sen yhden vuoksi.

Naisena olo kun välillä on niin kovin vaativaa!