Kun takassa roihuaa tuli, sauna on lämpiämässä ja yläkerrasta löytyy vain itselle kuuluva parisänky (johon en siis suostunut ottamaan veljeäni viereeni, vaan käskin hänet viereiseen huoneeseen patjalle nukkumaan) pitäisi kaiken olla hyvin.

Ja niin onkin.

Mä hymyilen.

Mä luin äsken erään tekstin, joka sai mulle tän fiiliksen. Se melkein sai mut nauramaan ääneen ja huutamaan koneelle "joojoo, ei se nyt tolleen mene!" Jolloin koko muu perheeni olisi katsonut mua ja pitänyt täysin pimahtaneelta.

Mutta mä tyydyin vain hymyilemään ja nauramaan sisäisesti.

Mua hymyilyttää kaikki muukin, ei vain tuo äsken luettu pätkä. Mä tosiaan olen aivan upeassa mökissä viimeiset kaksi päivää, kaksikerroksinen ja kaikkea, joten matkalle ei voisi olla hienonpaa lopetusta.

Ja jälleen tuo ihana jätkä saa minut hymyilemään. Ja tällä kertaa, hänestä ei edes ole kuulunut mitään. Miten se on niin, että pelkkä ajatteleminenkin saa suun kääntymään ylöspäin ja onnellisuus täyttää sisimmän. Ja sitten mikään ei enää tunnu niin kauheelta.

Pari päivää sitten mä valitin porukkamme toiselle kundille, siitä kuinka mua nyt ei taas mukamas kiinnosta sen menemiset ja tekemisest pätkän vertaa. Ei se mua uskonu, totes vaa "joojoo".

Niin ja nyt, vaikkei tilanne ole muuttunut mihinkään suuntaan ja hiljasta on ollu molemmin puolin, se on taas yks ihanimmista ihmisistä. Tiedä siitä sitten.

Tämä tyttö odottaa vaan kovasti tiistaita.. Odottaa kovasti sitä, että pääsee kotiin ja saa olla ihan rauhassa ja lopulta painaa päänsä omaan pehmeään sänkyyn. Tyttö odottaa sitä, että saa haettua samana iltana moponsa kotiin ja luultavimmin ajettua jätkän luokse.

Vielä muutama päivä...