Silloin kuin saa olla täysin yksin, saa päättää itse itsensä puolesta. Siitä mitä haluaa ja on mahdollisuudet myös toteuttaa se. Kukaan ei määrää sun puolesta. Saa mennä juuri silloin kun huvittaa ja haluttaa.

Mä en viettänyt mun perjantai päivästä suurintakaan osaa kotona. Aamulla ehkä muutaman tunnin, yöksi en päässyt kotiin saakka. Itseasiassa jos totta puhutaan, en päässyt edes nukkumaankaan. Ja sitten kun pääsin - no se on jo toinen tarina.

Kysäisin muutamaa kaveri mukaan juhlimaan ja nämähän tietenkin suostuivat. Porukka laajentuikin hyvin ja perjantai-ilta oli hyvässä vauhdissa heti viiden jälkeen.

Mulle sana "alkoholikäyttäytyminen" tai "alkoholin alaisena" ovat tuttuja sanoja. Mä tiedän mitä ne tarkoittaa ja mitä ne pitää sisällään - myös pahimmillaan. Mä oon tarkka omasta juomisestani sen vuoksi, että olen monesti seurannut vierestä mitä seuraamuksia se voi pahimmillaan ihmiselle aiheuttaa. En halua itselleni sellaista kokemusta, enkä tahdo ystävieni ja läheisteni joutuvan seuraavan sellaista. Olen siis ihan kokemuksen kautta tietoisesti hidas juomaan. Tiedostan itseni, juomatapani ja rajani, enkä ylitä niitä. Osaan kieltäytyä. Enkä polta.

Perjantai-ilta meni siis minulle tyypillisesti rauhallisesti alkoholia nauttiessa hyvällä fiiliksellä. Tosin lopputulos ei ollut se mitä lähdin hakeman. "Rentoa yhdessäoloa ja tanssimista." Sitähän se ainoastaan olikin..

Suuren etsinnän jälkeen porukkamme eräs jäsenistä löytyi - tosin hieman huojuen ja laitoin hänet penkille istumaan sillä välin, kun muut pyörähtelivät tanssilattialla. Yllättävää varmaan, hän ei pysynyt pystyssä joten vähemmän juoneena ja paremmassa kunnossa olevana pidin hänet paikallaan.

Tuttu tarina. Nainen tapaa miehen. Mies tapaa naisen. Hieman katsellaan silmiin ja hymyillään. Ainiin ja ollaan baarissa alkoholin vaikutuksen alaisena. Alkaako jo kuullostamaan tutulta? Täytyy myöntää, etten mä koskaan aiemmin olisi alkanut säätämään mitään tuollaista. Mutta mulle se oli pohjimmiltaan pelkkää hauskanpitoa ja elämästä nauttimista. Mä olin juuri aiemmin päivällä valittanut ystävälleni kuinka musta tuntuu etten pääse eräästä ikinä eroon. Kai tuo toinen toi helpostusta mun kauheaan tuskaan, minkä olen tällä viikolla joutunut kokemaan, kun olenkin jostain syystä ollut yhteydessä ihmisiin joihin ei olisi pitänyt.

Mä satuin löytämään itseni lauantai aamuna vedestä. Märkä mekko päällä ja miehen nauraessa rannalla. Heitin mekon pois ja sukelsin. Tämä tuli perästä. Aiemmin seurassani viihtynyt mies oli sammunut jo monta tuntia aiemmin. Meillä olikin kisa. Me uitiin muutama tunti, otettiin aamuaurinkoa nurtsilla ja juotiin vikat juomat pois. Hän hävisi ja kymmenen aikaan aamulla löysin itseni kahden miehen välistä, silmät melkein kiinni. Toinen makasi mun jalkojen päällä kun toinen oli vallannut mun yläkropan. Nuku siinä sitten.

Täytyy myöntää, että vaikka valinta ei osunut täysin kohdalleen, oli ihanaa herätä jonkun vierestä. (sittemmin tämä toinen kieri kauemmas musta ja takerruin puolivahingossa enemmän sun vähemmän toiselle puolella olevaan)

Kaikin puolin oli mukava olla ihmisten kanssa, jotka ei tunne mua niin hyvin tai katso mua huolehtivasti. Mä sain nauttia ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Ja aamulla oli vielä hyvä olo - ei krapulaa eikä morkkista. Tuosta ensimmäisestä en menisi vannomaan sen toisen ihmisen kohdalla...

Loppuen lopuksi mä jopa opin jotakin siellä vedessä.