Ollessani noin kahdeksan vuotias, äitini äiti eli siis mummoni antoi minulle kauniin soitto/korurasian, jonka hän oli pienenä omalta äidiltään saanut. Korurasian kantta koristaa kolme balleriinaa. Jokaisella on erivärinen puku päällä. Yhdellä sininen, toisella keltainen ja kolmannella punainen. Pienenä olin todella iloinen tästä, sillä rasian, kun avasi oli siellä sisällä pieni balleriina, joka pyöri ympäri ja samalla rasiasta tuli kaunis musiikki. En muista tarkalleen mitä siellä silloin pidin, luultavimmin kuitenkin minun niin hienoja korujani, mutta sitten se joutui johonkin kulmaan ja sinne se jäi.

Pari vuotta sitten löysin tämän saman soittorasian. Harmi kyllä, rasian takana oleva akselihomma oli kadonnut vuosien varrella, eikä kannen avaamalla kuulunut enää yhtään musiikkia, eikä myöskään pieni balleriina tanssinut.

Olen nyt jo parin vuoden ajan kerännyt tähän pieneen rasiaan kaikkea minulle tärkeää ja sellaisia tavaroita, joilla on minulle paljon tunnearvoa. Vaikka rasia onkin mun koulupöydällä ihan selvästi esille, ei kukaan, edes veljeni tai äitini tiedä sen sisällöstä mitään. Se on mun pieni kätköpaikka. Sieltä löytyy tavaroita mun eri ikävuosilta, joitakin juttuja, mistä muut ei tajua mitää ja ei ees tajuu miks mä haluun ne jutut säilyttää. Mun pitää jostakin löytää siihen se vieteri homma, että saan sen musiikin takaisin, sit se on täydellinen.