Ja ristiriitaiset tunteet jatkuu osa. Kolmesataanelkymmentäviisi.

Mua hämää tällä hetkellä kovastikin.

Puhuminen varmasti selvittäisi monet mun ja Miehen väliset ongelmat, koska tälläkin hetkellä tuntuu, että syy on ainoastaan siinä.

Mutta mä leikin taas vaikeata ja olen itsepäinen. En laita viestiä.

Mä luulin, ettei se puhu musta muille vapaaehtoisesti. Taisin sitten taas kumminkin olla väärässä.

Mä olen samanaikaisesti myös ärsyyntynyt siihen kuinka mua kohdellaan. Ihan kuin mun mielipiteellä olisi taas jokin vaikutus.

"Tästä asiasta ei sitten keskustella, sä et jää pois."

Ai kiitos, mutta missä välissä mä aijon sinne lavalle keretä?

Mä yleistän jälleen, mutta yläaste ikäiset on niin pentuja. Taitaa olla mun yleinen mielipide aina sunnuntaisin. Argh. Mä oikeesti kuolen niiden kanssa.