Mun tekstit viime aikoina on ollut lähinnä tätä päivien hehkutusta. En oo oikein mitään sen kummallisempaan osannut sanoa, vaikka siitäkin kyllä tekstiä olisi. Ei vaan saa ulos.

Jätkä tekstas mulle päivällä. Kerto, et maikkarilta tulee hyvä leffa, niin ja et meijän pitäis useemmin pitää tollasii iltoja. Tänne on nyt tuntunut helpolta kirjoittaa ja varsinkin, kun sit täältä voi katella et mitä ollaan tehty, jos sattuu jostaa syystä unohtamaan.

Tähän jätkään tutustuminen on vaan ollu parasta mitä mulle on nyt pitkään aikaan tapahtunut. Ja se, et vaikka tää jäiskin pelkästään kaveritasolle, oon ilonen, et tunnen sen. Mulla ei oo koskaan ollu sellasta ihmistä, jonka seurassa mä tunnen oloni turvalliseksi, joka aattelee asioista samanlailla, joka alkaa tuntemaan mut jo tosi hyvin, joka kuuntelee ja tajuu, vaikka en sanoisi sanaakaan. Se saa mut hymyilemään joka päivä, en tiiä miten, mutta sen jos minkä niin tää jätkä osaa.

Katottiin päivällä molemmat sitä maikkarin leffaa. Tekstasin sille, että tää jos mikä piristää. Ja heti se laitto mulle takaisin, että mikä murehdituttaa. Se tietää, että luotan harvoihin, etten puhu asioistani. Ja silti se yrittää sitä koko ajan. Kai sitä sittn vaan ihan oikeesti kiinnostaa.

Mainitsin aiemmin, että me oltiin eilen meillä ja juteltiin mm. niistä ihastuksista. Oon huomannu, et se kauheen kiinnostunut mun asioista ja haluais tietää kaiken. Mäkin tiedän sen elämästä yhtä sun toista. Se puhuu mulle usein siitä, et pelkää kaiken jäävän kaveritasolle. Mä oon pohtinu miinuksia ja plussia. Kaikkee sitä mitä se on tehny tai sanonu. Varsinkin kaikki se mitä se eilen sano mulle on jääny mun mieleen. Mä en tiedä mikä mietittyttää. Se ehkä eniten. Kaveritaso. Se ihminen. Ja kaikki tää mitä täs neljässä kuukaudessa on tapahtunut. Koska en voi uskoa tätä todeksi. Tää on pelkkää unta.

"Tää oli mun paras päivä" niitä on ollut niin monta, etten enää tiedä mikä niistä on se kaikkein parhain. Vaikka kaikki on just niinku oon aina toivonu, niin silti mulla on outo fiilis tästä ihmisestä. Mä pidän siitä ihmisestä. Mutta se mitä se aattelee musta. Niin no. Sitä ei edes sydänkarkien syöttäminen kerro.