Voiko ihminen olla liian positiivinen? Voiko ihminen olla perusluonteeltaan liian positiivinen? Entä jos positiiviselle ihmiselle tuleekin yllättäen huono päivä? Kaatuuko seinät vai jätetäänkö vain hymyily vähemmälle?

Oon aina väittänyt itseäni iloisen pirtsakan positiiviseksi ja kaverit ovat tottuneet lausauhduksiini, joista kuuluisin varmaankin on "POSITIIVINEN ASENNE! :)" Jos joiltain kavereiltani on se mennyt ohi, ei luultavimmin tunne minua ollenkaan.

Vaikka olenkin yleensä hymyilevä persoona, on myös mulla huonoja päiviä ja se on ollut monille yllätys. Hei, olen vain ihminen! Persoonalleni on tyypillistä maata järisyttävä katastrofi, jos mulla sattuu olemaan paha päivä. Silloin ei vastaani kannata kävellä ja jokainen vähänkin liikkuva saa varoa.

Tänään ilmoitin olevani äärimmäisen vittuileva, kun olen kipeä. Sekin kuuluu vain luonteeseeni ja sitä on hyvin vaikea muuttaa. Ihmiselle, joista pidän olen yleensä mukava myös silloin - siis kipeänä, en silloin kun on huono päivä. Ja niille kenestä en pidä. Niin.

Minusta ei pidetä, kun olen ilkeä, vittuileva tai salaperäinen. Enkä edes ihmettele, jos minua kohdeltaisiin kuin itse kohtelen muita, olisin kadonnut elämästäni jo aikoja sitten. Mutta jos on jäänyt lukematta, en pidä siitä kun elämääni puututaan ja se saa minusta esiin häikäilemättömän ilkeän puolen, joka ei päästä ketään lähelleen.

Olen itse tehnyt havainnon, että jos minulle on mukava, olen itse mukava ja kaikki menee hyvin. Mutta jos mua kohtelee huonosti - kostan saman kymmenen kertaa pahempana. En tahdo satuttaa itseäni, joten teen sen muiden puolesta niin ettei kukaan muu pääse iskemään mua ja saan elää itsekseni rauhassa.

"Ai ootko sä nyt niinku kokonaan vetänyt välit siihen Mieheen?"

Ei, ihan vitsi se vaan on.

Oikeesti?

Mä vaan niin rakastan olla puhumatta muiden kanssa. Hei pliis.

Mun mielestä tää on parempi ratkaisu ja nykyisin mulla menee hyvin - ilman sitä sekoittamassa mun elämääni.