Mä olen viimeisten kahden viikon aikana kohdannut murhia, raiskaamisia, pakottamista ja alkoholiongelmia. Onneksi kaikki kuitenkin vain unissani, ei siis ole vielä aihetta huoleen. Itseäni se hämää enemmänkin. Nukuin viime yönä ensimmäistä kertaa ilman heräämisiä, mutta hyvin ei sekään uni kuitenkaan päättynyt.

Kaikki tuntuu jälleen alkavan alusta - enkä puhu ainoastaan maanantaina alkavasti abivuodesta tai ensi viikolla ajatusten siirtämisestä työpaikalle.

Mulla ei onneksi ole ihmissuhteita. Mulla on vain ihmisiä ja suhteita - erikseen. Niin ja kasa ongelmia, unelmia, riitoja ja haaveita.

Ensin mä ajattelin, että siinä se nyt on - mutta en mä sitä voi saada.

Sit mä mietin, että entä jos kuitenkin? Ja aloitin haaveilemisen ihan tosissani.

Sit otin takapakkia, kun tajusin ettei ehkä kuitenkaan.

Sit se iski ja olin mennyttä naista.

Sit tuli se kohta mitä olin odottanut, ei siitä tullutkaan mitään. Yritin unohtaa.

Aloinkin taas miettimään, että ei se ota jos ei annakaan. Ja taas mentiin.

Sit olikin hiljaista ja aloin miettimään onko tässä mitään järkeä?

Sit se menikin alamäkeä pidemmän aikaan.

Kunnes tehtiin viimeinen siirto ja siitä tuli lopullista. Ei koskaanikinä.

Mutta entä jos kuitenkin?

Mä en tahtoisi alkaa ajattelemaan ja haaveilemaan jälleen sellaisesta, josta tiedän jo ihan jälkiviisaana ettei siitä tule yhtään mitään. Ei nyt, huomenna tai ensi viikolla. Sitä on yritetty niin monta kertaa, että voisin oikeesti jo luovuttaa. Ja no, kai mä olen jo periaatteessa niin tehnytkin, mutta tuntuu ettei mun valinnat paljoa hetkauta.

Mulla on tällä hetkellä sellainen tunne, että tahtoisin kauas niinku välimatkaa ja silleen. En onneksi ole koskaan harrastanut sitä? Tarviin tilaa ja aikaa miettiä mitä tahdon ja mihin oikeasti pystyn. Osa syy siihen miksi kirjoitin ton vanhan tarinan ilkeesti loppuun.

"Mulla on suunnitelma! Kun se edellinen kaatu.."

-Ai mihin?

"Kun sä tulit takas mun elämään."

-Ai sellanen tarina taas. Mikäs sun uus suunnitelma on?

"Emmä kerro, ku sä pilaat sen sit taas."

-Hei voin säästää aikaa, kaikki tarinat jotka alkaa suunnitelmalla, mä tulen pilaamaan aina.

Mulla ei siis ole enää suunnitelmaa syksylle. Mulla on tavoite ;) Mutta mä uskon vahvasti etten saavuta sitä, koska mun ei anneta. Jos mä tahdon olla irrallaan, miksi en saisi olla?