Tästä on puhuttu nyt niin paljon. Että täytyy munkin tästä mainita.

Mä kirjoitin tän tänään mun työhön;

Lukiosta en entuudestaan tuntenut ketään, mutta nykyään minulla on enemmän ystäviä ja kavereita kuin koskaan ennen.

Olen onnellinen, että uskalsin irtautua. Nimittäin olen tutustunut niin ihaniin ihmisiin ja heidän avullaan löytänyt paikkani ja porukkani.

Meillä on aivan mahtava kuuden ihmisen jengi, joita kaikkia rakastan ihan älyttömästi.

Ennen en olisi voinut arvatakaan, että elämäni muuttuu näin. Mä arvostan mun ystäviä yli kaiken ja ne on mulle todella tärkeitä.

Nykyään tulee pyörittyä muuallakin kuin töissä tai treeneissä. Ne saa mut nauramaan, olisi mulla kuinka huono fiilis tahansa. Niiden tulo mun elämään on varmaan parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Kerrankin mulla ei ole ulkopuolinen olo, en ole edes kolmanentana puöränä. Paremmin ei voisi asiat olla.

Mä myös toivon, että osaan olla heille yhtä hyvä ystävä kuin mitä ne on mulle.

Harjoitus tekee mestarin.

Ja tää kaikki on ihan totta. Ja tää on vasta alkua siitä mitä kaikkea voisin niistä ihmisistä kirjoittaa. Ne merkkaa mulle niin älyttömästi tällä hetkellä.

Eilisestä sen verran, että vietettiin yhden porukkamme tytön kanssa ihan älyttömän ihan päivä shoppaillen ja siivoillen, jonka jälkeen me nähtiin -meijän- jätkät. Siis me mentiin sen poikaystävän luokse ja kutsuttiin jätkäkin sinne, oltiin siis kerrankin vain nelisteen. Ilman et tarttee aatella kenenkään muun tunteita, ettei vahingossakaan jätä ketään ulkopuolelle.

Valitettavasti tytön piti lähteä liian aikasin ja se jätti mut poikien kanssa. No mä nukuin ja pojat pelas. Jos vaan olisit nähnyt, niin tietäsit minkä takia sen aatteleminen saa mut hymyilemään.. Oli ihanaa <3 Uusiksi ehdottomasti.