Eilen oli kiva päivä. Historian tunti meni kattoessa koneelta pingviinivideoita erään herras henkilön seurana. Koulun jälkeen sain itse kotiin asti seuraa kaverista, joka ihan hetken mielijohteesta päätti tulla kattoo, et missä mä asun. Seittemän aikaan me sit päädyttiin kaupunkiin, seuraamme liittyi myös tämä mukava herras henkilö. Ei me oikeestaan mitään tehty, käveltiin ja juteltiin. Meinattii mennä leffaa, mut ei sit jaksanukkaa ja päädyttiin aseman penkeille istuu kaheks tunniks. Oltiin peukkutappeluu ja --painettiin toisiamme--. Nimittäin kaveri keksi, että mä kutian kun, mua tökkäsee kylkeen ja siinä sen koko ilta sitten menikin. Jossaa välissä mä laitoin silmät kiinni ja nojasin tähän jätkään päin, väsytti ihan sikan, ku en ollu paljoo nukkunu edellisenä yönä. Sitte kuulin vaan, ku se mun nojatolppa jotaa sääti; "Jos se tohon nukahtaa, ni kyllä mä sen jaksan kotiin kantaa, tai ainakin junaan asti. Onhan mulla parisänky.." Tönäs ja hymyili. Pakkohan siihen oli takas hymyiltävä, oli se niin herttanen näky.

Puol kymmenen aikaan oltiin lähtövalmiina. Seisottiin aseman edessä, mulla lähti juna ihan päinvastaiselta suunnalta. Olin just lähössä, ku tää ihminen sano mulle; "Saat halin" ja sano, et nähää huomenna.
-nii jos mä selviin sinne asti.
"kyll sä selviit"

Selvisin joo. Oli pakko, kun mun piti nähä kavereiden ilmeet, oli nimittäin sen verran huvittavia.
Seistiin välkällä aulassa ja me haukoteltiin sen jätkän kans ja manattiin, ku väsyttää. Sit mä sanoin, et mull on kyljet ihan sika kipeenä. Tää jätkä katto mua hymyillen; "no kai nyt, kun mä painoin sua niin mont kertaa ja säki viell mua seinää vasten" Kuulu kavereiden kesken pientä repeilyä..

Joo. Oli kivaa. Huomenna kahville..