Mä kiusaan itseäni. Mulla ei ole syytä, ihan vain huvin vuoksi.

Mä tiiän ettei koskaan kannattaisi lukea. Mutta kun mun on pakko saada tietää.

Ja sitten sitä ihmettelee, että kukakohan tuokin taas on.

No eihän se voi mulle mitään sanoa, kun mä alan heti epäilee. Mulle ei tarvii ees sanoa, niin mä epäilen.

Tyhmä kun olen.

Ne on vain kavereita. Kyllähän minä sen tiedän.

Ja mä luotan siihen. Ei se edes tekisi mitään.

Mutta kumminkin.

Mä olen kaukana ja sillä olis siihen mahdollisuus.

Tiedän, ettei se vaan tahdo huolestuttaa mua ja jättää sen takia kertomatta kenen kanssa pyörii.

Viimeksi puhuin hänen kanssaan puhelimessa hänen tietämättään ja seuraavaksi hän kysyi "ethän vain kuullu mitään". Minä tietenkin kielsin kaiken, vaikka kuulin hänen seurassaan olevan minulle vieras tyttö. Jälkeenpäin hän vain pahoitteli, ettei ollut huomannut että vastasi mulle.

Mä ystävälleni pari viikkoa sitten kerroin, että tiedän olevani ihan turhaan mustasukkainen. Ja kyllä mä sen tiedän. Tosin voin myös sanoa, että olen joskus ollut vielä pahemmin. Tämä on vielä pientä..

Silloin sanoin, että minähän täällä kierrän ja puhun kundeista suoraan hänelle ikään kuin ettisin itelleni jotain, joten hänellä olisi suurempi syy olla mustasukkainen kuin mulla.

Mutta minkäs sille voi. Yritän vain olla näyttämättä sitä.

Koska siitä ei seuraa kuin ongelmia. Me ollaan nimittäin yks tätä aihetta koskeva keskustelu jo käyty. Siinä hän totesi mulle, ettei mulla ole mitään syytä olla mustasukkainen, sillä jokainen jonka kanssa hän on ja puhuu, ovat vain ystäviä ja suurin osa seurustelee. Juujuu.

Pitäisi vaan oppia olemaan.

Olla kuvittelematta liikoja.

Ei se tekis sitä mulle.