Mä istuin eilen kolme täyttä vihkoa sylissäni. Avasin ensimmäisen kohdalta 25.2.2009. Mä selasin niitä vihkoja edestakaisin ja syvennyin siihen mitä olen viime vuonna mistäkin ajatellut. Mua hymyilytti monessa kohtaan, kun muistin mitä kaunista mulle oltiin missäkin kohtaa sanottu.

"Olet kaunis, ihana ja söpö. Se on sun ainoa tehtäväs tässä maailmassa, näyttää söpöltä. Muista se."

Mä en oikein tiedä miten mun pitäisi suhtautua kyseiseen ihmiseen enää. Kai se viimeinen kysymys kuitenkin on: tunnenko mä vetoa sitä kohtaan?

Tottakai mä tunnen! Enemmän kuin ketään kohtaan koskaan! Mutta on eri asia sanoa haluavansa olla toisen kanssa.

Mä olen aiemminkin todennut, että välillä on mukava kuulla kivoja juttuja itsessään. Kehut saa aina ottaa hymyillen vastaan! Mä itse harrastan sitä liian usein, mutta joskus on mukava yllättää kaveri kertomalla sen näyttävän nätiltä. Siitä tulee hyvä mieli molemmille.

Mutta palatakseni tähän yhteen, jota kohtaan mulla on edelleen viha-rakkaus-suhde, koska en osaa päättää kumpi lopulta vie voiton. Tällä hetkellä mun päällimmäinen ajatus ko. ihmisestä on aika ristiriitainen. Mä tahtoisin siitä mahdollisimman kauas, mutta samalla niin lähelle ettei kukaan ole koskaan ollut niin lähellä. Ja se kuitenkin pysyttelee kaukana - ihan omasta tahdostaan.

Aina tämä sama juttu.