Tyttö puhui toissapäivänä porukkansa toisen pojan kanssa hänen pukeutumisestaan ja etenkin siitä, mitä värit tarkoittavat. Hän on useimmiten uskollinen tyylilleen - ja etenkin värilleen - mutta tietenkin myös tässä on silloin tällöin poikkeuksia. Värit linkittyvät suoraan hänen mielialaansa, ainakin useimmiten.

Tänään tytöllä oli suorastaan vaatekriisi, ei se nyt ollut kovin paha.. Tai siis melkein olihan se melkein katastrofaali! Hän melkein pukeutui kokomustiin, joka olisi siis merkannut hänen maailmassaan täyskaaosta. Hän kuitenkin hetken mietittyään päätyi väriltään musta/valko/harmaa/tummanvihreä hameeseen, harmaaseen paitaan, hopeisiin koruihin ja kenkiin = huono päivä ilmentyi pelkistä vaatteista.

Tyttö oli valmistautunut iltapäivään, hän oli varma, ettei tulisi näkemään jätkäänsä, vaan joutuisi jälleen olemaan kolmas pyörä hänen kahden ystävänsä välissä. Jätkä kuitenkin soitti ja kysyi, voiko tyttö tulla käymään ulkona, jonne hänen juuri tänään korttinsa saanut kaverinsa oli auton ajanut.

He vaihtoivat nopeat kuulumiset, jonka aikana häneltä kerettiin kysymään muutaman kerran mikä on. Tyttö naurahti hieman, hiljeni ja vastasi itsevarmasti "ei mikään" ja käänsi katseensa pois jätkästä. Auto oli ajettu tien reunaan ja jonon synnyttyä perään, kuski ajoi seuraavasta oikealle kääntämään auton ympäri. Tyttö ymmärsi, että he tulevat takaisin, mutta siitä huolimatta lähti kävelemään takaisin sinne mistä oli tullutkin.

Auton tullessa jälleen näkyviin kuului etupenkiltä tuttu ääni "mä pistän sulle viestiä" -Ihan rauhassa.

Ja auto oli poissa.

Tyttö käveli muutaman minuutin kenkiä kopistellen ja kirosi. Lapsen nauru. Jätkä pahoitteli äskeistä. Meni muutama minuutti ja heillä oli jälleen sananvaihtoa siitä, että miksi tyttö ei suostu puhumaan. He ovat käyneet tämän keskustelun aiemminkin, tuloksetta. Jätkä luultavimmin suuttui tytön kielteiseen käytökseen, sillä vastausta ei enää kuulunut.

Tyttö oli ärsyyntynyt. Häntä ärsytti koko ympärillä oleva maailma. Häntä ärsytti ihmiset. Hän ärsyyntyi omasta käytökseen. Tyttö ei ole koskaan ollut kauhean fiksu, joten tälläkin kertaa hän kosti käytöksellään kahdelle rakkaimmalle ystävälleen ja ihmetteli kovasti jälkeenpäin miten he jaksavat tälläistä. Lopulta tyttö näki, että on parempi että hän lähtee kotiin ihmettelemään miksei mikään suju niinkuin haluaisi.

Tyttö on sekaisin, sillä hän ei tiedä mitä ajatella. Hän on sekaisin, koska ei osaa sanoa asioita ääneen. Hän menee entisestään huononpaan suuntaan, kun huomaa, ettei kesä ole tuonut muutosta mihinkään.

Kohta ei enää auta selittely "ei se ole sun syy, mä nyt vaan oon ihan pihalla.." Kohta se ei enää jaksa hänen pelleilyään ja sanomatta jättämisiään. Pian hän kyllästyy ja sanoo, ettei tahdo enää mitään. Että antaa hänen olla.

Tyttö on liian hankala.

Tai sitten hän ei vain osaa.