Muiden juhliessa eilen kaupungissa ryypäten, mä istuin telkkari kattomassa kuuman kaakaolasin kera. Mä en yksinkertaisesti jaksanut lähteä minnekkään.

Mä en vaan taas saa mitään järkeä mihinkään.

Mä en tee mitään muuta ku ajattelen ja silti tää on edelleen samanlaista ku viikko sitten.

Koulussa ei muusta puhutakkaan kuin possunuhasta ja wanhoista, joten sekin auttaa tosi paljon.

Eilen kun juoruttiin kaikkien kavereiden kanssa miehistä ja siitä kuinka ne kaikki aina jossain vaiheessa pettää - tavalla tai toisella, moni yllättyi kun mä sanoin, että olen oikeasti ihan tosissani harkinnut, että jatkan elämääni ilman sitä miestä.

Ei, kyllä mä siitä tykkään ja välitän ja niin edespäin.

Mutta mitä se seurustelu muka muuttaisi? Me olllaan kumminkin silloinkin molemmat ihan yhtä vaikeita ja hankalia kuin nytkin. Joten?

Mä en tiedä mitä ajatella.

Ja tahdon wanhojen parin!

Tuskaa.