Ystäväni soitti mulle puoli tuntia sitten: "Musta tuntuu kauheelta, mut mä taidan olla ihastunut." Toinen ystäväni stalkkaa miehiä ikkunastaan ja pohtii laittaako vai eikö laittaa viestiä.

Eräs ystäväni seurustelee onnellisesti ja elää autuaassa parisuhteessa, neljäs vaihtaa miestä kuin sukkia. Ja mitäkö minä teen? Olen jälleen löytänyt miehen, johon voin turvallisesti ihastua ja jankata ystävilleni ettei tästä kuitenkaan tule mitään.

Kerkesin tälläkin viikolla kavereilleni pohtimaan ääneen tilannettani ja kirota kaikki maailman miehet kerralla. Purettuani ajatukseni käväisin opistomme alakerrassa ja juoksin yhtä nopeasti takaisin ylös: "Joo tytöt unohtakaa toi mitä mä sanoin äsken".

Miksi miesten pitää ensin olla maailman ärsyttävimpiä ja sitten hetkessä muuttua maailman ihanimmiksi?

Tänä keväänä olen mielenkiinnolla seurannut kahden ystäväni täysin erilaisia suhteita miehiin. Toinen seurusteli ensin, erosi ja hetken päästä myönsi että saattaa vähän olla ihastunut. Toinen ei ole koskaan uskonut löytävänsä "Sitä Oikeaa" ja yllättyi tänä keväänä löytäessään ihastumisen kauniin tunteen. Ja itse olen vain seurannut tapahtumia vierestä, kumpaakaan sen suuremmin puuttumatta tai neuvomatta.

Mä uskon, että jokaiselle on se Oikea jossakin ja jokainen sen tapaa kun sen aika on. Ei vaan pidä odottaa - oikea mies löytää sut etsimättäkin. Ja sitä ennen mä vain tyydyn katselemaan kauempaa.