"Se ei oo iskeny aiemmin näin, se oot sä, se oot sä.

Vaikee uskoo oot ensimmäinen joka sen sai aikaan.
Tällä kertaa meen täysillä päin. Nyt ei säästellä!
Jos kerrankin tää toimii."

Elokuun alussa manasin ystävilleni syksyn kiireyttäni, jotka kolme työpaikkaa mulle tulevat aiheuttamaan. Silloin päätin, etten ala seurustelemaan. Ei nyt, nyt on kaikkein huonoin ajankohta ikinä.

"Kerrankin se osuu kohdalleen, tiet on vihdoinkin kohdanneet.
Sain enemmän ku mitä uskalsin toivookkaan.
Jätän taakseni kaiken muun, ei enää aihetta vaiheiluun.
Kaikki pottiin, me saadaan tää toimimaan."

Mä en halua olla sellainen tyttöystävä, jonka oma elämä häviää miehen mukana. Mä sanon mitä mä haluan, olen rehellinen ja sanon, jos haluan olla illan yksin.

Mutta rakastuminen on asia, jota en pysty hallitsemaan, vaikka kuinka tahtoisin. Se tulee ajatuksiin, saa vatsaan ne kuuluisat perhoset, se saa hymyilemään kaiken muun harmaiden keskellä ja se saa puhumaan itsestään - tahtomattaan.

Rakkaat ihmiset, ymmärtäkää mua ja tätä alkuhuuman vaihetta.