Voisihan se olla..

Palaan jälleen siihen samaan, jo tutuksi tulleeseen kysymykseen;

Olisiko sorsana helpompaa?

Mä en ymmärrä mikä niissä sorsissa niin mua viehättää, mutta jotenkin. Se ehkä on se ainut eläin, joka on mulle tarpeeksi yksinkertainen.

Mä olen aiemminkin todennut, että muhun vaikuttaa ihan älyttömästi mun tärkeimmät ihmiset, jos jollain menee huonosti, niin se näkyy myös mun käyttäytymisessä.

Jostain kummallisesta syystä, jokainen haluaa tällä hetkellä puhua mun kanssa. Mä todella ihmettelin sitä eilen, kun useampikin kuin muutama pisti mulle illemmalla viestiä ja kyseli että mitä pitäisi tehdään. Ja kyllä suurimmassa osassa oli kysymyksessä miehet. Ne kaiken pahan ja alku ja juuri.

Jos multa kysyttäisiin neuvoa, että miten lukion kurssit kannattaisi valita, sopiiko tää paita tän hameen kanssa, miten lapaset ommellaan.. Niin mä osaisin heti vastata ja aika suurella todennäköisyydellä vastaisn vielä oikein! Mutta ihmissuhdeongelmat. Ymmärtääköhän ihan kaikki, keltä kysytään neuvoa?

Minä. Mä olen kaikista huonoin esimerkki, mä olen tyrinyt omankin asiani, enkä todellakaan tahdo taikka halua tehdä sitä samaa muillekkin.

Ja kaiken lisäksi. Vaikka tahtoisin taikka ehkä jossain tapauksissa osaisinkin auttaa. Musta tuntuu, ettei musta oikein just nyt ole siihen.

Mä haluan pois. Koska mulla tunne, että jos mun olo jatkuu, niin mä vaan satutan mulle tärkeimpiä ihmisiä enemmän. Koska mä en saa valehdella niille. Joten mä tahdon nyt selvittää tän koko jutun itekseni kaukana täältä. Enkä sinä aikana tahdo sotkea muiden asioita, muuten mulla ei ole pokkaa edes palata takaisin.

Mä en tiedä ymmärsikö jätkä tätä selitystä eilen, kun sille puhuin. Se ymmärsi ainakin siihen asti, että itteni kannalta on hyvä että pääsen rentoutumaan. Mutta jotenkin tuntuu et siihen se ymmärtäminen loppuu.

Jotenkin se vaan aina onnistuu kääntämään keskustelun muhun ja mun puhumattomuuteen. Vaikka se jos kuka parhaiten tietää. Se tuntee mut. Se on se joka lopettaa mun lauseet täsmälleen siihen mihin itse olin aikonut. Se on se joka tajuaa millon mulla on huono olla ja tulee halaamaan ja lopulta vielä tietää miksi on huono olla. Se on se joka tietää musta enemmän kuin kukaan ikinä. Sen jos kenen pitäisi tuntea mut jo niin hyvin, ettei meidän joka viikko tarvitsisi käydä tätä samaa keskustelua.

Nyt se sais vaan huolehtia enemmän kuin koskaan. Ehkä tällä kertaa sen ei tarvisisi sanoa kuin se yksi lause ja mä puhuisin. Mutta ei. Se ei pakota mua. Mutta se huolehtii.