Nyt tuntuu aika jännältä. En oikeen osaa sanoa, että miksi. Mä oon aatellu liikaa, ärsyttää, on yksinäistä..

Eilinen meni siinä aatellessa ja koiraa hoitaessa. Hyvin me Mimman kanssa pärjättiin ja saan hänet kuulemma useamminkin hoitoon :)
1645841.jpg Siinä on Mimma.

Tää päivä on sitten menny vähän samalla linjalla. Nyt alkaa tajuamaan, että mitä syksyllä tapahtuu ja mitä sitten ehkä kolmen vuoden päästä. Tänään oon noita kurssivalintoja miettiny ja katellu, että mitä kirjoja pitäs hankkii. Kauhee lista, tulee maksaa ihan sika paljon. Äitin kanssa mietitty tätä juttuu ja kaikkea. Myös sitä, että veljen kantsis hakee mun kaa samaan kouluun ens vuonna. Siellä, kun on hyvät mahdollisuudet opiskella tietotekniikkaa sekä liikuntaa ja säästettäisiin myös kirjakustannuksissa.
Laskin muuten äsken. Kouluun otettiin yhteensä 210 ekaluokkalaista. Joista jätkiä on 115! Ei oo ainakaan puutetta...
Mä oon kelannu tätä koulu juttuu tosi paljon. Nimittäin, keskiarvo raja oli niinkin huikee ku 7.3 muistaakseni. Eli kaikki, jotka ei oo jaksanu hakee muualle tai ei oo päässy, on sit tullu tonne. Siksi jätkiä on niin paljon. Eli onko mulla sitten parempi mahdollisuus menestyä? Tiedä siitä sitten. Mä tuun kelaa tätä koko kesän. Entä jos ne onkin kaikki jo kavereita keskenään? Ja mä vaan tunkeudun niiden ryhmään? Siellä ei ole mulle yhtään tuttua, entä jos jään yksin? Niitä riskejä pitää ottaa elämässä, kerranhan sitä vaan eletetään. Mutta onko tää liian suuri riski?
"Sä oot tommonen hölösuu, kyllä sä kavereita saat." Niinpä, mutta ei ne äiditkään aina ole oikeassa. Mulla tai kellään muulla ei ole vastauksia, on vain kasa kysymyksiä.

Outoo, ku veli ei oo kotona. Soiteltiin sille tänään. Kuulemma hyvin menny, se on päässy kahen kaverin kanssa samaan huoneeseen. Huone numero 22..

Mä oon vieläkä vähä pettyny tai silleen. Oon muutamien kavereiden kanssa jutellu. Kaikki yhtä ihmeissään kuin minäkin siitä, että en päässy. No, semmosta sattuu, nyt mennään vaan eteenpäin..

Me ollaan äitin ja isin kanssa oltu tänään jumbossa vähä shoppailemassa. Syötiin hesessä ja tuhlattiin kaikki äitin rahat :) Huomenna mennään käymään vielä ikeassa.
Mä nimittäin aattelin aloittaa tän mun "uuden elämän" laittamalla mun huoneen semmoseen kuntoon, että siitä tykkään. Kaikki turhat ja käyttämättömät jutut pois. Veljeni ei varmaan kauheesti ilahdu, ku torstaina tulee kotiin... Oon nimittäin pikkasen muuttanu senkin puolta.. Mutta ihan vähän vaan ;)

Tästä taas vaan opin sen, että elämässä tulee niitä vastoinkäymisiä eikä aina kaikki mee niinkuin haluaa. Siihen pitää tottua. Kaikki mikä ei tapa, niin vahvistaa. Eiks ni? Tällä mennään kohti tulevaisuutta tai jotaa..