Mulla on tällä hetkellä kauhean pohdiskeleva olo.

Mä mietin, pohdin ja selvitän ongelmiani, joita siis mulla ei ole.

Mä älysin tänään varttia vaille kuusi illalla, että vartin päästä alkaa tunti ala-asteella ja mun piti juosta sinne. Etten häritsisi tuntia siis. Mun piti juosta hakemaan sieltä ämpäreitä ja palloja.

Mun radiossa soi Ansa ja Oiva.

Mun vasemalla puolella, lattialla, lojui kasa koulukirjoja. Ja vasemassa kulmassa, kaukana minusta. Siellä oli mun ruotsin kirja.

Mun pohdiskelevaisuus näkyi jo koulussa päivemmällä. Mä intin matikan tunnilla vastaan (ja olin vielä oikeassa, vaikkei hän ymmärtänytkään mitä yritin sanoa!) ja sain mun matikan sijaisen nauramaan mun filosofisille ajatuksille.

Mun ruotsin opettaja kysyi, kenen mielestä ruotsin tunnit on ihan tuskaa. Mä viittasin ja opettaja kysyi tähän syytä.

Mä annoin tulla ihan kaiken, mitä ajattelen. Minä ja ruotsi ei olla koskaan tultu toimeen keskenämme. Se on joko minä tai se. Useimmiten minä. Mä kerroin opettajalle kauniista hymyillen, etten ymmärrä ruotsia sanaakaan, mielestäni koko kieli on aivan turha ja mua ei kiinnosta sen opiskelu pätkääkään. Opettaja esitti jatkokysymyksenä, olenko minä tehnyt kaikkeni oppiakseni.

Vastasin, että olen. Teen aina kaikki tehtävät, suomennan kappaleet ja opiskelen kotona, jotta ymmätäisin tunnilla käydyt asiat. Mutta siitä huolimatta mä en ymmärrä. En vaikka kuinka yrittäisin.

Opettaja katsoi mua ilkeästi ja luovutti.

Seuraavaksi hän kertoi, ettei meistä kukaan ole edennyt kolmannelle kurssille ilman mitään taitoa. Että on muka mahdotonta päästä kaksi edellistä läpi ilman mitään taitoa.

Mä en enää jaksanut laittaa sille vastaan, sillä aivan varmasti olisin lentänyt tunnilta pihalle, jos olisin kertonut, että ainoa lause jonka osaan ruotsiksi sanoa ilman apuja on "Jag heter.." Ja kyllä mä olen mennyt tuurilla läpi. Ykköskurssista kokeesta kolme puoll ja vitonen todistukseen. Kakkosesta puhdas 4- ja nelonen todistukseen. Ja tämän jälkeen hän varmasti vielä ihmettelisi, että miten ihmeessä? Tai kuinka mä olen vieläkin mukana, vaikka ihan oikeasti en ymmärrä mistään mitään.

Mun filoset ajatukset jäivät nyt mun suhteeseen ruotsia kohtaan. Mutta kyllä mä ajattelen aika paljon muutakin.

Mä en vaan saa taaskaan sitä purettua sanoiksi.

Mies.