Itkuiset silmät ja kipeä polvi. Mieleltään iloisen hämmentynyt. Pettynyt ja surullinen. Särky kuitenkin vie suurimman voiton. Niin ja väsymys.

Jo itsessään meijän seuran näytös on aina rankka juttu, koko päivän kun juoksee ja laittaa. Itellänikin vielä kolme näytöstä tuntiin on aika hyvin.

Sen lisäksi vielä tämä pahaonninen kohtaaminen erään auton kanssa, vei multa viimeisetkin voimat. Mä olen ihan poikki.

Mä säikähdin ihan helvetisti ja sen vuoksi itkeskellyt koko illan. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Poliisien ja ensihoitajien kanssa jutteleminen oli rankkaa ja lopputuloksena se, että joutui koko ajan kuulemaan, että vika oli mun. Kyllä mä sen tiesin jo alusta alkaen.

Huominen työpäivä vedetään särkylääkkeillä ja positiivisella olemuksella - särystä ja kivusta huolimatta.

Nyt kuitenkin. Nukkumaan.