Ennen kuin aloitin mun oman blogin tänne, mä selailin aika paljon muiden kirjoituksia. Ehkä siksi, koska etsin sitä omaa "tyyliä" tai tapaa miten itse tänne kirjoitan. En usko, että olen sitä tässä parin päivän aikana löytänyt, joten jatkan etsimistä. Siihen asti siis saatte lukea ajatuksiani ja valituksiani vähän joka asiasta.

Sit rupesin miettimään, että miks mä oikeesti tänne kirjoitan. Onko syy se, että haluan mielipiteeni julki? Tai se, että haluan tätä kautta kavereita? Joo, kyllä kai ne osaksi on noikin, mutta suurin syy oman blogin perustamiseen lienee se, että haluan purkaa ajatuksiani johonkin. En välttämättä siksi, että muut voivat lukea niitä ja arvostella kuinka paskaa mun elämä on ollut siihen verrattuna, vaan lähinnä itseäni varten. Joo, saattaa kuulostaa aika.. mielenkiintoiselta. Perustin yleisen blogin itseäni varten, mutta niin se taitaa olla. Mä haluun pysyy perillä mun elämästä.

Joistakin asioita on todella vaikea puhua kasvotusten, varsinkin jos se ihminen on vähänkin ei-niin-läheinen. No joo, miksi sitten sellaiselle ihmiselle tarvitsee mitään kertoa? Mä en halua, että ihmiset alkaa itse keksimään tarinoitaan, vaan haluan itse kertoa miten asiat oikeasti on, ettei ala levitä mitään ihan perättömiä juttuja. Mutta siis, on mullakin asioita, joista en nykyään pysty puhumaan kasvotusten, ennen kyllä, mutta en enää. Jokin vaan kolahti tossa alkuvuodesta ja nyt koko asia on mulle tabu. Niin, joten ajattelin, että jos en kerta pysty puhumaan ihmisille, niin sitten kirjoitan. Ja päädyin tänne.

Iltapäivällä ajattelin, että kerron tänään vähän elämästäni, mutta se ei ole nyt ajankohtaista. Myöhemmin sitten, sitten kun pystyn. Siihen asti muistakaa, että elät vain kerran, elä se täysillä!