Vuosi sitten tähän aikaan makasin sängyn pohjalla kykenemättömänä liikkumaan. Yö oli vietetty Helsingin keskustassa juhlimassa koulun loppumista.

Tänään sain rauhassa nukkua niin pitkään kuin halusin, ruoka on jo uunissa ja illalla on vuorossa työkaverin sijaistus eli hikijumppaa.

Mun on vaikea hahmottaa, että siitä on oikeasti vuosi kun meidän ikäluokkamme huusi rekkojen lavoilta ja heitti onnellisenä karkkeja ihmisille. Se oli todella hieno kokemus, eikä todellakaan tule unohtumaan.

Jos vuosi sitten valmistauduin tällä viikolla penkkareihin maalaamalla pukuani, olen tällä viikolla viettänyt jälleen viikon koulussa. Tosin on vaikea selittää sanoin sitä mitä tunsin ja koin neljän päivän aikana ilman, että tästä tulee kymmenen sivuinen teksti.

Tällä viikolla vuorossa oli ihmisen kasvu ja kehitys, ilmaisutaitoja ja temppuja. Me ohjattiin päiväkotilapsia ryhmissä, havainnoitiin toisiamme, tehtiin kärrynpyöriä, pelattiin unoa ja pidettiin puheita. Iltaisin kokoonnuttiin yhteen ja tutustuttiin vielä paremmin toisiimme.

Ja vaikka kuinka haluaisin jakaa muutaman asian kanssanne, vaikenen tällä kertaa.