Tää teksti alkoi äsken "Mä pohdin mua ja Miestä aamulla."

Mutta nyt uusi alku menee näin:

Mä puhuin äsken Miehen kanssa puhelimessa.

Me ollaan menossa yhdessä sunnuntaina (periaatteessa) mun ystävän luokse, koska Miehen pitää hoitaa tämän kone kuntoon ja siinä samalla mulle saadaan ruokaa.

Mä puhuin Miehen kanssa, koska mun piti varmistaa kellon aika, koska mä jouduin yllättäen iltapäiväksi töihin jaa vielä niiden jälkeen mulla on omat treenit, joten kiirettä pitää.

Puhuttiin hetken aikaa ja mulle tuli tosi hyvä mieli. Niinkuin melkeinpä aina, kun mä puhun hänen kanssaan. Se vaan aina kuullostaa niin iloselta, kun vastaa puhelimeen ja kuulee mun äänen.

-Häiritsenkö?

"Ei, et tietenkään.."

Joka kerta.

Mulla on hyvä olo, enkä halua pilata sitä ajatuksilla, joita ajattelin tänään aamulla ajaessani kouluun. Musta ja siitä. Ei, sen kerkiää kyllä myöhemminkin.

Mulla on hyvä olo myöskin sen takia, kun mun hyvä ystäväni, porukkamme toinen tyttö, tulee luokseni huomenna ja jä yöksi. Ihanaa, pitkästä aikaan saadaan olla rauhassa, kiirehtimättä ja ilman miehiä. Odotan innolla.

Mutta nyt, syömään ja suihkuun ja läksyt.