Mulla lukee paperilla monta asiaa, joista tahdon vielä tänne kirjoittaa. Niistä suurin osa kertoo musta ja tästä ympäröivästä elämästä. Niinkuin mä ihan aluksi oon kirjoittanu, mä en haluu tehdä tästä blogista semmosta päivittäisistä asioista kertovaa (vaikka sitäkin tänne saattaa välillä tulla..) vaan haluun kirjoittaa mulle tärkeistä asioista ja mielipiteistäni.

Mielipiteitä on helppo kaikkien kertoa ja kirjoittaa. Mistä tykkää, mistä ei. Mitä rakastaa, mitä inhoaa. Jokainen myös tahtomalla tai tahtomatta ihan joka päivä kertoo sen oman mielipiteen, asiasta jos toisesta. Mä en kauheen nopeesti tuomitse toisten ajatuksia, sillä mun mielestä jokaisella on oikeus aatella mitä haluu, samoin kuin uskoa. Mulle on ihan sama uskooko siihen Herraan tai sitten vaikka keijuihin. Ei sen ole väliä.

Mutta se, että toisten mielipiteitä tuomitaan heti, kuuntelematta mitään perusteluita tai niitä omia henkilökohtaisia asioita, jotka ei edes tarvitse perustella, sitä inhoan yli kaiken. Mielestäni kellään ei oo oikeutta mennä sanoo toiselle, et sen ajatukset on vääriä. Tää on sama juttu kirjoituksien kanssa. Kirjoittamalla tulee ihmisten todelliset ajatukset paremmin esille, kun saa kertoa omista jutuista ihan kaiken, eikä kukaan keskeytä tai ala väittää vastaan. Kirjoittamalla mun mielestä lukijakin tajuaa paremmin toisen kannan. Toisaalta se teksti voi olla niin jyrkkää, että lukija rupeaa heti väittää vastaan, mutta toisaalta, ainakin kirjoittaja silloin saa palautetta ja sitä toisen ihmisen kantaa omiin asioihin.
Entä jos toisin päin olisikin parempi?

Mä oon kirjoittanu tästä aiheesta aiemminkin, koulussa. Esseestä tuli 9-.
Mulla itellä on niin paljon mielipiteitä, niin kuin varmaan kaikilla, ettei niitä kaikkia kerkiä kaikille kertomaan, siinä taas yksi syy tälle blogille. Teksteistä voi antaa muille palautetta niin positiivisesti kuin negatiivisestikkin, mutta sen negatiivisen voi myös kertoa perustellusti ja sanoja harkiten, ettei vaan sano "sun teksti oli perseestä" Tähän kuuluu myös blogien kommentointi, jos jokin toisen teksti ei innosta. "Voi lol" ei välttämättä oo se paras ratkasu, ainakaan kaikkeen.

Okei, tää on mun mielipide, jokaisella on omansa. Mutta toisten tunteetkin voi ottaa huomioon sanojaan valitessa. Blogiin, varsinkin semmoseen mihin kirjoittaa joka päivä, tulee varmaan aika monta tekstiä, jolloin kirjoittaja on ollu tosi vittuntunu ja se näkyy siinä tekstissäkin. Kunnon angstii tulee aina välillä kaikille, mut so? Joo, "kun sä oot aikuinen, sä älyyt kuinka typerältä toi sun valittaminen kuulostaa" Mutta siihen on vielä aika pitkä aika, kun me ~15-17 vuotiaat ollaan aikuisia ja valitetaan blogissamme kuinka maito on kallistunu ja laskuja on liikaa. Me ollaan vielä nuorii ja meil saakin olla "tosi typerät" aiheet, joist valittaa. Huonoja jaksoja on kaikilla, mutta sen jälkeen aina kirkastuu ja sit tulee niitä ilosii aiheita, joist kirjoittaa.

Mä en vaan jaksa enää lukee noit vittumaisii kommetteja. Jos on asiaa, ni joo sen voi sanoo suoraan, mut vähä rajaa. Joo täs on nyt tullu aika monta "tosi typerää" tekstii, joo mä tiedän sen. Mut mä oon ollu koko elämäni aina positiivinen, mä en edes kiroile (paitsi jos satutan itteni..) saatikka sitten juo. Mä en voi angstaa mun kavereille, koska mä oon se, joka on aina iloinen ja positiivinen ja se, joka tietää missä pitää aina olla. Eli en vaa voi kyyhöttää jossaa nurkassa, vaan mun pitää kuunnella, että voin kavereille kertoa mitä pitää tehä. Joten mä sitten valitan tänne, koska mä en valita muille, mä en haluu pilata kenenkään elämää kuuntelemalla tämmöstä turhaa paskan jauhantaa. Joten sallikaa mulle tämä. Jos ei muuta, niin voin myös laittaa tän salaseks, mulle on vaa pääasia, et mä oon ulospäin se ahkera, iloinen ja innokas lukiolainen, jolla kiva työ ja joka aina jaksaa auttaa muita. Täältä ne todelliset tunteet löytää, muille olen vaan tyttö, jolla on kaikki hyvin ja joka ei oo samanlainen angstaaja teini, ku muut. Menipä taas henkilökohtaseks.