Kymmenen kirosanaa

Yy, kaa...

Tätä jatkunut on jo kauan,
Enkä jaksais enää tapella,
Mut mä luulen, ettei kumpikaan
Enää muista, miten lopettaa.
Joo, mä myönnän, etten aina oo
Ollut täysin reilu sua kohtaan,
Mutta koittanut olen antaa
Sulle saumaa ja hengitystilaa.

Ei sun tarvii muuttaa itseäsi,
Mutten jaksais olla enää sun lapsenvahtis.
Mä en pysty siihen.

refrain:
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista,
Joita molempien
Piti vaalia, uhrata kaikki sen puolesta.
Sen teki vain toinen.
Miten sä teet sen? Sä saat minut suuttumaan,
Saat mut nauramaan yhdellä lauseella.
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa.

Minä uskon, et se, mitä pyydän
Ei oo liikaa sulta vaadittu.
Sä voit poistaa paljon turhaa,
Jos sä viitsit ees vähän vaivautuu.

Ei sun tarviis ihmeitä suorittaa.
Minne oon voinut sen ihmisen kadottaa,
Jonka joskus tunsin?

refrain

Samaa pirun ympyrää 24/7,
Johan tässä lähtee järki.
Sukellus kurimukseen, jonka nieluun hukkuu,
Vaikka myrskyn riskit tiedettiinkin.
Mun täytyy olla masokisti mielipuoli,
Kun oon vapaaehtoisesti tässä.
jakomielitautinen rakkaudentunnustus
Ja kymmenen kirosanaa.

refrain

Mä yritin kovasti etsiä biisiä, joka sopisi mun tän hetkiseen mielentilaani. Tällänen käveli vastaan ja niinpä se on sitten se. Sanat sopii aika hyvin kuvaamaan tätä tilannetta ja mun tunteita.

Mä olen tällä hetkellä se vaikeampi osapuoli. Mutta mä en tällä hetkellä jaksa yhtään ylimääräistä. Mä oon pahoillani. Mä voin olla tosi ilkee, mä tiedän, olen ollut sitä jo viikon ajan, mutta mä en voi sille mitään. Joko olen äärimmäisen ilkeä ja loukkaava tai sitten olen ihan hiljaa ja itken. Mä en vaan voi tälle mitään. Vika ei ole olennaisesti hänessä, vaan siinä että jälleen mä olen ihan pihalla.

Mä en tahdo sanoa sille enää pahasti, oon tehny sitä ihan tarpeeksi, enkä oikeesti ymmärrä miten se ylipäätään jaksaa kattella tällästä. Mä oon niin ilkeä.Eikä se varmaan enää pian jaksakkaan, jos mä en osaa sanoa mitään muuta kuin "mee pois, en haluu nähä sua enää ikinä, miks me ollaan samalla kurssilla, sä oot tylsä, en tykkää susta.."

Mutta silti, sen vika tai ei, niin se edelleen ottaa mua päähän. Mä en osaa tarkalleen sanoa mikä, mutta tuntuu etten mä pysty olemaan sen kanssa pidempää aikaa missäänn, en kahden enkä porukassa.

Mä oikeesti tykkään siitä niin paljon, etten todellakaan halua pilata tätä, taikka satuttaa sitä millään tavalla. Se on mulle aivan liian tärkeä.

Ja puran tän kaiken siihen, koska se on mulle se tärkein, josta välitän kaikkein eniten. Jota en halua koskaan menettää, sen jos jonkun täytyy tietää millon mun on huono olla. Se on se ainoa, jolle en tahdo esittää kaiken olevan hyvin, jos niin ei ole. Sen täytyy ymmärtää, etten tarkoita mitään pahaa.

Mutta nyt, mun on parempi olla yksin. Koska muuten mä satutan sitä vaan enemmän. Ihmisen, joka tuntee mut paremmin kuin kukaan, tietää mistä pidän, mitä inhoan ja mistä suutun, sen jos jonkun pitäisi kysyä mikä mulla on ja laittaa puhumaan. Sen pitäisi tehdä se, mutta se ei sitä tee. Sen pitäis kerrankin avata suunsa ja kysyä. Nyt sen pitäisi huolehtia musta ja saada mut puhumaan. Sen pitäisi yrittää enemmän, eikä antaa mun kapinoida vastaan. Mä en jaksa.

Silti mä rakastan sua enemmän kuin ennen.

Tästä kaikesta huolimatta.

Mutta jossakin mättää ja pahasti. Mä luulin, että kaikki olis jo ohi, muttei sitten taida kumminkaan olla. Jos on huono olla, niin silloin on jokin huonosti.

Vai oonko vaan niin helvetin tyhmä, etten tajua ettei sitä kiinnosta?

"Teijän pitää puhua. Puhukaa. Puhukaa!!!"

Hyvähän on kaikkien muiden sanoa, kun ei joudu elämään sen ihmisen kanssa. Mä en vaan jaksais aina riidellä ja kiukutella. Ja sitä paitsi, hän itse ei ole kahteen viikkoon laittanu mulle yhtään viestiä/sanonut muutenkaan mitään ylimääräistä. Ja mussa on vika?

Tää kaikki vois vaan oikeesti olla niin paljon helpompaa. Kai mun pitäis vaan unohtaa se. Mä en oikeesti tiedä.

Rakkaus ei ole koskaan helppoa.