Suomalaiset harrastavat humalahakuista juomista koko elämänsä ajan hyvinkin usein ja reippaasti. Heille juomiseen ei tarvita sen suurempia syitä kuin "ei mulla ole nyt muutakaan" tai he vetoavat juhlasyihin; "nyt on hei kevät! Nyt on juhannus!"

Harvempi suomalainen kuitenkaan ei tunnista omia rajojaan, vaan he reippaasti, huterasti ja äänekkäästi horjuvat kohti baaritiskiä sopivin väliajoin täyttämään tyhjäksi tulleen lasin. Ei siis ole mikään vaihtoehto jättää yhtä juomaa väliin - sehän kertoisi etten mä osaa juoda kuin suomalainen!

Itse satuin muutaman mutkan kautta viettämään sunnuntai-iltana ja yöni baarissa hyvän ystävän kanssa. Olen normaalistikin erittäin itsepäinen, joten tämä piirre korostuu entisestään lasillisen jos toisenkin jälkeen.

Olen kuitenkin ylpeä itsestäni. Mulla on aina ollut periaate, etten polta tai saati edes kokeile tupakkaa ja olen pysynyt tässä - selvinpäin ja humalassa. Eilen komea nuori mies seisoi vieressäni ja poltti sikariin ja viittasi tätä suuntaani. Hymyilin hänelle kauniisti, otin kulauksen ja ilmoitin, etten polta. Ja olin juonut kiitettävästi!

Täytyy myöntää, että tämän miehen ansiosta mulla oli yllättävän kiva ilta. Voisin ehdottomasti viettää toisenkin samanlaisen illan. Hyvä seura kelpaa aina!