Kukaan ei voi käskeä toista ihmistä rakastumaan - tai olemaan rakastamatta. Jotkin asiat ovat vain sellaisia, että vaikka kuinka ihmiset hokevat niitä vieressäsi, ei mitään tapahtu ennen kuin itse tajuat asian ja haluat muutosta omaan elämääsi.

Tämä pätee esimerkiksi näin uuden vuoden myötä terveellisen elämän aloittamiseen kuin myös miehiin - paremmin kuin hyvin. Olen nimittäin itse useampaan kertaan kertonut ystävilleni, että heidän pitäisi avata silmät ja nähdä totuus - näin kirjoitettuna sekin kuullostaa paljon nätimmältä kuin miten minä olen asian aikanani ilmaissut, mutta vasta monta vuotta jälkikäteen ovat ystäväni kertoneet tajunneensa mun olleen jo monta vuotta oikeassa. On monia asioita, joita emme näe itse. Ja se on jälleen yksi syy siihen, miksi ihmisellä on hyvä olla ystäviä. He kertovat, kun uusi paitasi ei todellakaan sovi sulle, milloin sulla on huulipunaa hampaissa tai vessanpaperi juuttunut kengänpohjaan - ja erityisesti ilmaisevat mielipiteensä, kun kierroksessasi on täysin itsellesi sopimaton mies.

Itse pyrin olemaan rehellinen ystävilleni ja toivon heiltä samaa minua kohtaan. Mutta, kun ystävä sanoo, että mies pitäisi jättää - et halua olla hänen kanssaan samaa mieltä.

Mä ymmärrän mun ystäviä ja mä näen myös sen, mitä he näkevät seuratessaan mua tässä kaaoksellisessa parisuhteessa armeijan kanssa. Mutta he eivät elä mun elämää, he eivät ole paikalle kun olemme kahdestaan. He eivät elä tässä parisuhteessa. Mielipide saa olla, mutta niin kauan kun et tiedä mitä oikeasti niiden seinien sisäpuolella tapahtuu - ei ketään voi käskeä unohtamaan toista ihmistä.

Ja tähän kohtaan voin vain todeta; jos et ole elänyt suhteessa armeija-aikana - ei, sinä et voi kommentoida asiaa.

Mutta kaikkea ei tämänkään asian vuoksi tarvitse eikä täydy kestää. Mutta mistä tietää, mihin vetää raja? Mikä on vielä sallittua ja mistä pitää suuttua?

Mä todellakin opettelen tätä vielä.