Joskus on joku sanonut, että ympäristö muokkaa meistä sellaisia kuin olemme. Geenit tekevät toki oman osansa, mutta sillä, missä ajassa, kenen kanssa ja milloin elämme on suuri vaikutus.

Ympäristö vaikuttaa elämäämme myös muokkaamisen jälkeen. Kukaan ei tuskin ole luonteeltaan täysin samanlainen kuin kaksivuotiaana?

Tunnustelemme jatkuvasti sitä, mitä mieltä ympäristömme on tekemistämme asioista, seuramme miten se reagoi ääneen sanottuihin totuuksiin ja kuinka se taidokkaasti pyrkii sulautumaan elämäämme.

Kerron rehellisesti seuraavan tarinan omasta lähiympäristöstäni.

Elän hyvin alkoholistisessa maailmassa - no kukapa ei nykypäivänä eläisi, mutta silti. Perheessäni on ollut monen vuoden ajan alkoholin suurkuluttamista, eikä sukunikaan huono siinä asiassa ole ollut. Mutta entä, kun itse päättää pitää tauon?

"Eihän kukaan nyt vähennä alkoholinkäyttöä?!" Totesi veljeni tänään, kun keskustelimme viikonlopun riennoista ja ilmoitin pyrkiväni siihen, että olisin juomatta.

Olen luopunut herkuista. En ole koskaan ollut suuri makeankuluttaja, mutta nykyään se vähäkin on jäänyt pois. Ei ole ollut helppoa kieltää itseltään omia suosikkiherkkuja esimerkiksi kahvipöydässä, mutta jokaisesta kieltäytymisestä saan itselleni hyvän tunteen. Saan olla ylpeä itsestäni.

Aloin kiinnittämään huomiota syömisiini ja hetken kuluttua huomasin, että ympäristöni (= äitini) alkoi toimimaan samoin. Vaikutamme siis kaikki toisiimme. Onhan se toki helpompi aloittaa esimerkiksi laihduttaminen, kun on joku jonka kanssa jakaa ajatuksia. Joku, jolla on jo kokemuksia asiasta. Minäkin mieluusti ostan juuri sitä pesuainetta, jonka ympäristöni on kertonut olevan hyvää.

Mutta sitten takaisin siihen alkoholiin. Lähiympäristön vaikutus on vahva ja sitä vastaan taistellessa täytyy olla erittäin motivoitunut ja uskoa siihen, mitä kohti haluaa pyrkiä. Mutta jos oma lähiympäristö on tottunut kokoontumaan lasillisen ääreen ja yht´äkkiä yksi kieltäytyy. Huomaako todellisudessa kukaan eroa siinä, onko lasissa rommikolaa vai pelkkää kolaa?

Kirjoitus lähti enemmänkin siitä ajatuksesta, että haluan pitää kiinni päätöksistäni. En halua kuitenkaan kahlita itseäni. On siis itsetutkiskelun paikka.

Haluanko lähteä viikonloppuna juomaan?

Vai voisinko tavata veljeäni sen kokislasin kanssa?