Tavallisella kouluviikolla mulla on omia treenejä kaks kertaa viikoossa + kaks työtuntia.
Eli viikon aikana liikun kyllä aika paljon, joten noiden lisäksi en paljoa liiku ylimäärästä.

Mä en kesän aikana oo tehny yhtään mitään, ottanut vaan ihan rennosti. Omat treenit alkaa vasta parin-kolmen viikon päästä, joten mä eilen aattelin innokkaana aloittaa, jälleen kerran, sen juoksemisen.
Mä tykkään juosta ja vaikka musiikki soikin ihan täysillä korvista, niin siinä saa sitä omaa aikaa, jolloin pystyy aina kelaamaan kaikkea.. Koton on aina välillä semmonen sählinki, et on pakko päästä pois.
Mä tykkään juoksemisesta, mutta mä en voi periaatteessa sitä harrastaa. Kun juoksen päälle puol tuntii, mulla on loppuillan ja seuraavan päivän polvet paskana. Pitäis varmaan hommaa semmoset suojajutut, jos se vaikka auttais. Mulla on polvet aina ollu tosi heikot, eikä ne kestä oikeen mitään. Mutta, sit mulla on kans nilkat vääntyny monesti, niin myös eilen. Mä en sais mitään tehdä, kun aina satutan itteni. Nyt mulla on oikea nilkka taas ihan rikki. Eikä se ees mun mielestä taittunut.. mut sen verran kipee se taas on, että..

Kai multa vaan puuttuu se oma suojelusenkeli.
Mut ens viikonloppuna pääsen kattomaan sitä yhtä pikku enkeliä <3 Tytön isä lupasi mulle jouluna, että tyttö juoksee jo silloin, että joutuisin menemään kovaa vauhtia hänen perässä. Nyt se kävelee, pelolla odotan, kun viikon päästä mulle soitetaan "sulla on sit aika kova työ, tyttö juoksee.." Ei sillä, tykkään siit naperosta tosi paljon ja sekin musta. Viimeksi, kun nähtiin, se vain halaili mua koko ajan :) Joten odotan kyllä innolla, niin ja saanhan siitä taas vähän taskurahaa..